Hyvästit ja kiitokset NDY:lle

Tammikuussa 2013 kirjoitin Nuorten Diabetesyhdistyksen ensimmäisen blogipostauksen. Allekirjoitan edelleen kaiken linkistä löytyvän, mutta lisään omaan ansioluettelooni vielä kaksi NDY-vuotta lisää. Yhteensä vietin Nuorten Diabetesyhdistyksen parissa kahdeksan vuotta (2008-2015), melkein koko tähänastisen aikuisikäni.

Keväällä 2016 Diabetesliiton hallituksen kokouksessa istuessani mietin NDY:n matkaa tuolta alkuvuodesta 2008 siihen päivään. Pikkuruisesta testiympäristöyhdistyksestä (ensimmäinen valtakunnallinen, ensimmäinen tiettyyn ikäryhmään sidottu, ensimmäinen somea käyttävä…) kasvoi näiden kahdeksan vuoden aikana varteenotettava, vahva, ympäri Suomen yltävä yhdistys. Sen toistaiseksi pitkäaikaisin puheenjohtaja (kröhöm) valittiin vuonna 2010 Diabetesliiton nuorimmaksi liittovaltuutetuksi ikinä ja toukokuussa 2015 Diabetesliiton hallituksen puheenjohtajistoon.

Aluksi – silloin nuorena tytönhupakkona vuonna 2008 – koin, että yhdistys nähtiin leikkikehänä, nuorten ”projektina”, jonain, jota ei tarvinnut ottaa ihan tosissaan. Toivon, ettei näin ollut suurimmassa osassa tapauksista ja tiedän, että kaikki eivät tietenkään ajatelleet näin. Valitettavaa on, että yleensä ne harvatkin negatiiviset kokemukset hyökyvät yli useampien positiivisten.

Heikompi (tai fiksumpi?) olisi ehkä luovuttanut. Sanonut muutaman valtuustovuoden jälkeen kiitti, mulle riitti. En osaa tyhjentävästi selittää miksi jäin. Nuorten diabeetikoiden edun ajaminen on toki aina ollut prioriteettini järjestötoiminnassa, mutta pakkohan taustalla on ollut jotain muutakin. Sisäinen palo sekä diabetesasiaa että omaa tulevaisuuttani kohtaan, luulen ma.

Tämä sisäinen palo on ajanut minut yhä ylemmäs, yhä korkeammalle, yhä pidemmälle ja viime toukokuussa sain tähänastisen elämäni suurimman ammatillisen palkinnon, työpaikan, jossa voin yhdistää diabeteksen, markkinoinnin ja digitaalisen median, kaikki mielenkiintoni kohteet.

Viime tammikuussa, kun alunperin aloitin tämän postauksen kirjoituksen (nyt vuoden lopussa en enää erota milloin olen kirjoittanut minkäkin osan), olin hiukan hukassa. Yhdistys, joka täytti suuren osan elämästäni oli yhtäkkiä kadonnut ja mielessäni pyörivät epämääräisenä mössönä kysymykset siitä mitä tekisin nyt, mihin kohdistaisin driveni, mikä sytyttäisi roihun riehumaan seuraavaksi? Nyt, vuosi puheenjohtajan nuijan luovutuksesta ja työelämäni täydellisesti muuttaneena olen vihdoin valmis tekemään lopullisen pesäeron ja päästämään irti. Hyväksymään sen, että lapseni on lähtenyt pesästä ja kokeilee nyt omia siipiään.

Jään odottamaan yhdistyksen seuraavia seikkailuja toiveenani, että jonain kauniina päivänä riveistänne nousee rinnalleni Liiton hallitukseen seuraava nuori, jonka rinnassa roihuaa jos ei täysin samanlainen niin jopa suurempi polte huipulle.

Kiitos NDY näistä vuosista, joiden aikana sain kasvaa ja löytää suunnan sydämeni palolle. Kiitos kaikille NDY-ystäville, kiitos jäsenille. Koen, että kanssanne ja avullanne sain kasvaa siksi aikuiseksi joka olen ja haluan olla tänä päivänä.

Vaikka sanon tässä ihan julkiset hyvästit Nuorten Diabetesyhdistykselle, en kuitenkaan katoa, olen täällä ruudun takana ja seuraan nyt jo seuraavien aktiivien vetämän yhdistyksen matkaa. Yhteisille muistoille hymyillen, lämpimästi teitä kaikkia ajatellen, aina vain entistä vahvempaa ja suurempaa NDY:tä kannustan.

❤️

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.