Jos yllätysjumppaa ilman välipalaa miten silloin voi antaa enemmän kuin saa?

Heti alkuun myönnän, otsikko on osittain harhaanjohtava (spoiler alert? :D). Ensinnäkin, jos ajattelit heti ensimmäisenä postauksen käsittelevän seksiä… Hyi sinua ja likaista mieltäsi! Jumppa on ihan vain jumppaa ja antaminen ja saaminenkin liittyvät tässä yhteydessä ihan johonkin muuhun kuin lakanoiden välissä pyörimiseen.

Otsikko saattaa hämätä myös siinä suhteessa, että perjantainen tanssitunti + jooga (yht. 1h 45 min) ei tullut varsinaisena yllätyksenä, sillä olin varannut nämä tunnit itselleni jo edellisen viikon puolella. Työpaikan kahvion sulkeutumisaikakaan ei tullut yllätyksenä, tiesin kyllä, että ruokaa ei perjantaisin saa enää klo 15 jälkeen.

Mikä tässä sitten on yllätystä ja miksi en ollut hankkinut itselleni välipalaa? Ja miten ihmeessä ne antaminen ja saaminen tähän liittyvät?

roses-1040524_960_720

Meillä oli viime perjantaina valmistujaisjuhla. Moni nuori painoi lakin päähänsä ja sai ruusun ja todistuksen suoritetusta tutkinnosta ja lähti kohti uusia haasteita. Meille työntekijöille päivä on täynnä juoksemista, tehtävää, järjesteltävää, kaikkea pientä hommaa. Kiirettä siis riittää. Lounaan ehdin kuitenkin syödä normaalisti, vaikkakin jo ruokapöydässä totesin, että tarjolla ollut uunimakkara ei kovin kauaa nälkää pidä loitolla. Valmistujaiskahvit nappasin lennosta pienen kakkupalan kera. Päivän ohjelmakaan – vaikkakin hektinen – ei siis ollut se itse yllätys.

Yllätys oli se, etten kaikessa kiireessä muistanut illan jumpparupeamaa. En muistanut säätää pumppuun väliaikaista basaalia tunteja ennen tanssituntia (vähemmän perusinsuliinia -> kestää paremmin urheilun rasitusta ilman matalien sokereiden pelkoa), en muistanut olla pistämättä bolusta sille kakkupalalle (vähemmän ”pikavaikutteista” -> vähemmän aktiivista insuliinia kropassa urheilusuorituksen aikana), en muistanut napata paria glukoositablettia ennen jumppaa, en ollut edes ajatellut sitä, kuinka rankka tämä kyseinen tanssitunti saattaisi olla.

Lopputuloksena ehdin heittää väliaikaisen basaalin kehiin pukuhuoneessa juuri ennen tuntia (paniikinomainen 2h ajan 5 % tba, jos jotakuta yksityiskohta kiinnostaa). Tunnin jälkeen verensokeri 5.3 mmol/l, sensorin näytöllä kaksi nuolta alaspäin, eli ikävä tipahtamisen tunne koko kropassa, eihän hyvän tunnin jälkeen tältä pitäisi tuntua! Piipahdus pukkariin, puoli pötköä Siripiriä (ne glukoositabletit…) huiviin ja kiireellä joogasaliin, josta kuului jo tasainen OMMMMM….

pills-384846_960_720

Salin edessä pysähdyin. Sensori näytti 4.0 ja edelleen kaksi nuolta alaspäin, pumppu oli jo jonkin aikaa ollut automaattipysäytyksellä.

– Ei, ehei. Tämä ei ole fiksua, ajattelin.

Palasin pukuhuoneen penkille, söin loput Siripiripötköstä ja kirosin ensimmäisen kerran pitkään aikaan tätä sairautta.

Ja jotta saadaan sen saamista enemmän antaminen mukaan tähän kuvioon… Valmistujaispuheen pitäjä, koulumme entinen opiskelija, aktivisti ja maailmankansalainen Aleksej Fedotov halusi jättää puheessaan omaan tulevaisuuteensa säntääville nuorille elämänohjeeksi seuraavan:

Matkusta, rakasta ja jätä paikat siistimpään kuntoon kuin tullessasi, vielä kun voit.

Eli suoraan käännettynä: anna enemmän kuin saat. Sillä hetkellä, pukuhuoneen penkillä ystävääni sieltä joogatunnilta odottaessa en tuntenut saaneeni juuri mitään. Miten siitä voisi siis antaa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.