Kirjoitin hiukan yli vuosi sitten tatuoinneista ja diabeteksesta sekä siitä, miten minä näen diabetestatuoinnin ja diabeteskorun eron ja miksi en halua itselleni ns. turvatatuointia (Tatuointitarinoita diabeteksen näkökulmasta). Tuossa kaksi kuukautta sitten päätin vihdoin ottaa härkää sarvista ja ikuistaa autoimmuunisairauteni ihooni.
Suunnitelma ei kuitenkaan aina ole ihan se sama kuin lopullinen toteutus, joten palataanpas hiukan tuohon vuoden takaiseen kirjoitukseeni (lainaukset suoraan aiemmasta postauksesta)…
Jotain pientä ja yksinkertaista, ei mitään koko käden peittävää hihaa minulle, kiitos.
Tatuointini on 13 cm x 2,5 cm kokoinen. Huomattavasti suurempi kuin mitä vuosi sitten suunnittelin. Teksti on ohutta, joten koon piti olla iso jotta kaikki kiemurat erottuisivat. Alunperin, vuosi sitten suunnitellessani, piti tekstin olla vaakasuorassa ranteen kohdalla. No, toisin kävi.
Jotakin, joka sanoo diabeetikko sitä kuitenkaan sen suuremmin alleviivaamatta.
Vasemman käsivarteni sisäpinnassa lukee diabetic. Voiko sitä enää tämän suuremmin alleiivata? :)
Jos itse tulen hankkimaan…kuvan, ei se tule olemaan korun sijainen. Se tulee olemaan siinä siksi, että minä tiedän mitä se tarkoittaa.
Tämä pitää edelleen paikkansa. Tatuointiani ei ole tarkoitettu korvaamaan tunnuksia, koruja, merkkejä, niitä ”virallisia” juttuja joiden avulla sairauteni voidaan tunnistaa. Selkeänä statementina se kuitenkin voi tuoda apua, eikä se ole ollenkaan huono asia.
Tatuointi on ikuinen ja niin on myös diabetekseni. Toki olen käynyt muutamaan otteeseen keskustelun siitä, mitä teen, jos parannuskeino joskun löydetään. Silloinhan vain yksinkertaisesti yliviivaan tekstin, vai? ;)
Jaa miltä se sitten näyttää? Tule ja nosta hihaani! Tässä pieni teaseri:
Hyvät, huonot sokerit 
Sain reilu viikko sitten tietää, että mulla on 1 tyypin diabetes. Olen nyt 27 vuotias. Löysin eilen tämän blogin ja näitä sun kirjotuksia on ollut kiva lukea =)
TykkääLiked by 1 henkilö
Toi sun tatuointi on kyllä todella hyvän näköinen livenä.
TykkääLiked by 1 henkilö